Isostoiminta on hauskaa vastuunkantoa

Isoset ovat seurakuntien leirien, erityisesti rippileirien nuoria, vapaaehtoisia vastuunkantajia ja yhteishengen luojia. Isosten ansiosta rippikoulu perustuu pitkälti vertaisoppimiseen. He saavat rippikoulussa todellista vastuuta, ja heihin luotetaan.

Samalla kun isonen on tukemassa leirillä riparilaisten kasvua, hänellä on mahdollisuus kokea itse ripari uudelleen. Se tarkoittaa hauskoja kokemuksia, mutta myös paikkaa pohdiskella asioita. Oma usko voi syventyä, ja itseään voi oppia tuntemaan paremmin.

Seurakunnat kouluttavat isoset tehtäväänsä. Yleensä noin vuoden mittaisessa koulutuksessa tutustutaan syvemmin Raamattuun ja pohditaan elämän suuria kysymyksiä.

Koulutus ja isostoiminta on hyvä tapa pysyä rippileirin jälkeen seurakunnan nuortentoiminnassa mukana ja samalla saada itselle eväitä toimia kristittynä ja yhteiskunnan, perheen ja kaveripiirin jäsenenä. Koulutukseen ovat tervetulleita nekin, jotka eivät tavoittele isosen tehtävää rippileirillä.

Isostoiminta on vapaaehtoistyötä parhaimmillaan ja erittäin suosittua. Vuonna 2015 kirkon isoskoulutukseen osallistui reilut 23 000 nuorta. Heistä lähes 16 000 toimi isosena.

Rippikoulun ohella isosia tarvitaan varhaisnuorten ja lasten leireillä, diakoniatyössä, pyhäkoulussa ja muissa vastuutehtävissä.